Tiedätkö tämän tunteen?

Jumala. Pyytäisin sinulta aviomiestä, sillä ilman häntä elämäni on tyhjää.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Miksi en taaskaan saanut levättyä! Kaikki kiireet painaa päälle ja sitten annat vielä huonot yöunetkin.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.

Jumala, et taaskaan antanut minulle sitä mitä pyysin! Etkö ymmärrä, että en voi elää ilman sitä työpaikkaa!
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.

Herra, pelkään, että joku satuttaa minua. Pelkään myös kuolemaa. Miksi et jo auta!
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Isä, miksi kaikki pilkkaavat minua, etkä sinä tee heille mitään! olen pelkkä surkimus, vaikka yritän parhaani!
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Herra, tuskin sinä minua rakastat. Et ole antanut mitään hyvää minulle. Varmaan vihaat minua, tuskin pääsen taivaaseenkaan.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Joskus sitä vaan, tiedättekö, tajuaa. Tajuaa niin kovaa, että sattuu. Miksi en osaa olla kiitollinen tämän kaiken äärellä?