Jumala muuttaa ja johdattaa

Olen havainnut viime päivinä, kuinka Jumala muuttaa meitä ihmeellisellä tavalla. Minulla oli noin seitsemän vuotta haaveena eräs ammatti, jonka eteen tein tosi isoja uhrauksia ja valintoja. Pari viikkoa sitten tajusin, että tämä ammatti oli minulle pelkkä pakkomielle ja ammatti, jossa voisin "näyttää muille, mihin minusta on". Hainkin tuohon kouluun viime keväänä, ja vaikka en päässyt sisälle, päätin silloin, että haen tuohon kouluun vaikka sata kertaa kunnes pääsen. Kun vihdoin irrotin tuosta taakasta, olin niin huojentunut. Opiskelin viime vuoden matematiikkaa ja tilastotiedettä, ja jatkoin sitä tänäkin vuonna, koska en päässyt tuohon haluamaani kouluun. Matematiikka ja tilastotiede oli minulle vain äärimmäinen varavaihtoehto. Parin viikon aikana olen kuitenkin tajunnut, että hei, tämähän onkin oikeastaan ihan hyvä vaihtoehto :D

Olen hirmuinen täydellisyydentavoittelija. Kaikessa pitää olla paras ja kaikessa pitää antaa parhaansa, kaiken pitää tuntua täydelliseltä ja näyttää täydelliseltä. Ymmärsin muutama päivä sitten, että tulevassa työssäni en voi ajatella näin, tai poltan itseni loppuun. Aloinkin miettiä, että josko minulle riittäisikin ammatti, missä olen ihan hyvä, joka tuntuu mukavalta, jossa voin antaa hyvän panoksen ja jossa minulla on hyvä olla. Ei täydellisyyttä, mahtavuutta eikä muutakaan sellaista, mitä on oikeasti mahdoton saavuttaa. Josko kerrankin elämässä ei tarvitsisi olla paras, mahtava, super-osaaja, supermotivoitunut, super super super! Tämä on ollut todella tärkeä kasvamisen ja aikuistumisen merkki omassa elämässäni - ja ennen kaikkea merkki Jumalan suuresta johdatuksesta ja ajatukseni muuttamisesta.

Kiitos Herra, että käännät kaiken hyväksi, vaikka se ei aina tunnukaan siltä. Kiitos että laitat meidät ymmärtämään omat kykymme, halumme ja tarpeemme. Kiitos, että kuljetat, vaikka itse harhailemmekin minne sattuu. Opeta meitä muistamaan, että ei ole mitään hätää. Aamen.

Aamen!