En oikein tiedä, mitä horisin tuossa "Vapaus epäilyyn" -tekstissä; en löydä siitä näin jälkeenpäin itsekään omaa pointtiani :D Tarkoitus oli kuitenkin kirjoittaa siitä, että Jumala ei mene rikki siitä, jos en pysty nielemään kaikkea heti. Minäkään en mene rikki siitä, pikemminkin saan tilaa omille ajatuksilleni ja näen samalla Jumalan tarkoituksen selvemmin kuin siinä tilanteessa, että yritän hyväksyä jotakin mitä en välttämättä olisi heti valmis hyväksymään.
Olikohan tää selkeempää? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti