Ajattelin koota kaikkia asioita, jotka ovat minulle tyypillisiä tai jollainen olen ollut. Hehe!
1. Kuuntelen päivässä 1-2 biisiä monta tuntia putkeen. Hurahdan aina kaikkiin kappaileisiin ja kuuntelen niitä todella pitkän aikaa. Viimeisimpiä soitossa ovat olleet Coldplay - Viva la vida ja Samuli Putro - Olet puolisoni nyt. Tänään en ole kuunnellut muuta kuin tuota ensimmäiseksi mainittua - siis en mitään muuta :D
2. Vihaan ruisleivän alapalaa. Muissa leivissä se on aivan sama, mutta ruisleipä - ainoa oikea on yläpala!
3. Kävellessäni teen sormilla siten, että näpyttelen peukaloon etu- ja keskisormella tanssiliikkeitä, joita mietin sillä hetkellä. Aina!
4. Tulen äärettömän hyvälle tuulelle, kun nään jonkun ihmisen avaavan oven jollekulle toiselle. Ei tarvitse olla edes itselleni. Välillä oikein liikutun koko tilanteesta.
5. Hermostuessani esitän kirjoittavani tekstiviestiä, mutta yleensä vain seilailen puhelimessani viesteihin, asetuksiin, laskimeen ym. turhaan.
6. Pelkäsin pienenä aikuisia naisia. Tupperwarekutsut kaksivuotiaana eivät olleet siis suosikkipaikkani.
Ei siinä! Millä tavalla sinä olet outo? :D
Ei-uskovaisen kysymys: miltä TUNTUU olla uskossa? Miten koet Jumalan läsnäolon? Luotatko Jumalaan kaikissa tilanteissa? Entä oletko koskaan katkera sinulle tapahtuneista asioista, vai uskotko sen olevan Jumalan tahto (taijotain)? :)
VastaaPoistaHei, ja kiva että luet blogiani :)
PoistaUskossa oleminen tuntuu välillä ja välillä ei. Välillä tulee joistakin jutuista tosi "tunteelliseksi", esimerkiks jossain hengellisessä tilaisuudessa, kuunnellessa jotain musiikkia ja tai keskustellessa syvällisemmin. Mutta normaalisti usko ei ainakaan mulla silleen "tunnu". Se on ehkä enemmänkin sellaista, että rukoilen tosi monessa tilanteessa auomaattisesti ja käyn sellaista "vuorovaikutusta" Jumalan kanssa ja muutenkin vaan jotenkin silleen "oon Jumalan kanssa" :D Aika vaikee kyllä selittää! Toivottavasti sait pointin :D
Jumalan läsnäolon "tuntuminen" tulee ehkä sitä kautta, kun nään, että miten Jumala toimii mun elämässä. Esimerkiks jos oon rukoillut että "Jumala anna mulle lomaa kesällä!" ja sit Jumala antaa mun joutua sairaalaan ja sitä kautta saan kaksi viikkoa sairaslomaa, niin nään, että Jumala oikeesti vastaa rukouksiin. Sitä kautta se tunteminen sit varmaan tulee mukaan. :)
En todellakaan luota Jumalaan joka tilanteessa. En siksi, etten haluaisi luottaa, vaan siksi, että luotan ihan liikaa siihen, että kyllä minä osaan ja pystyn, enkä siten osaa hellittää. Kuitenkin huomaan sitten aina, että olisikin helpompi vaan luottaa Jumalaan, koska itse tulee tyrittyä ihan liikaa.
Ja olen kyllä todella useinkin katkera. Sille tunteelle ei vaan mahda mitään. Mutta sitten on yleensä myös mukava huomata, että vaikka tapahtuukin jotakin sellaista, mistä tulee katkeraksi, alkaa nähdä hyviä asioita, joita Jumala mulle antaa. SIllon se katkeruus yleensä muuttaa muotoaan ja huomaa, että oppipahan kovuutta sitä kautta :D Olin esim. tosi katkera armeija-aikanani, kun en ollut paras jossakin, mutta nykyään huomaan sen tehneen todella hyvää omalle itsetunnolleni; nykyään epäonnistumiset esim. koulussa eivät tunnu enää niin raskailta kuin ennen armeijaa. Tavallaan siis asiat on myös Jumalan tahtoa, vaikka aluksi se tuntuu vaan hullulta epäoikeudenmukaisuudelta.
Huh mikä avautuminen! :D Kysy lisää, jos joku juttu jäi epäselväks :)