armosi
kantaa
minut
Hoosianna, Daavidin
Poika, kiitetty olkoon Hän
jokainen laittaa kiinni siivet
selkäänsä, sen kaiken mitä niist' on jäljellä
opeta minut tuntemaan, miksi minusta on tullut tällainen
miksi haluaisinkaan olla edelleen sama:
silti haluan olla edelleen se sama, vanha
mä oon paperisen ohut ja mun sydän
syväjäätä kasvattaa: hei tie, vie mut
reunalle ja yli, vie kauas
täältä sinne missä oon
oletko kuitenkaan
armollinen;
se ei tunnu
siltä
enää
ei
tun-
nu
ei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti