Huomaan usein elämässäni luottavani pelottavan paljon ihmiseen Jumalan sijasta. Minulla on monia ystäviä ja kavereita, joiden kanssa pohdin omia ja toisten ongelmia ja etsin niihin joskus aivan veren maku suussa ratkaisua - pyytämättä Jumalaa apuun. Ei ihmekään, kun moniin omiin ongelmiinikaan ei tullut vuosiin vastausta.
Teini-ikäisenä luotin aivan satasella itseäni vanhempiin kristittyihin ja heidän elämänviisauksiinsa. Jälkeenpäin huomaan, että hekin olivat vain ihmisiä (hämmentävää, eikö :D). Tästä tulee esiin myös toinen meidän ihmisten ongelma: kuuntelemme ennemmin muita kuin itseämme, ja rakennamme itsetuntoamme toisten ihmisten oivallusten varaan. En pysähdy kuuntelemaan itseäni, jolloin usein Jumalankin ääni kuuluu herkemmin.
Jeesuskin rukoili yksinäisyydessä (Matt. 14:23) , ja Valitusvirsissäkin todetaan: Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta. (3:26), joka tarkoittanee juuri sitä, että menemme itseksemme kasvotusten Herran eteen. Olemmehan me tuomiollakin yksin, toki Jeesuksen kanssa, mutta emme esimerkiksi ystäviemme tai perheemme kanssa. Vastaamme lopulta itse omasta elämästämme, ja apu ongelmiimme tulee silloin, kun olemme sen valmis vastaanottamaan - sekä omalta kannalta ajateltuna että Jumalan näkökulmasta katsottuna.
Jumala vastaa aina. Aikataulu on tietysti eri asia. Ihmiseltä et saa ratkaisuja kaikkiin ongelmiisi. On myös totta, että Jumalan apu voi olla sitä, että hän lähettää sinulle ihmisen, jonka kautta Hän puhuu sinulle. Oli miten oli, toivon, että luotat Jumalan viisauteen ja muistat, että ihmisten tieto, osaaminen, auttaminen ja ammattitaito on vajavaista Jumalan rinnalla.
Loppuun muutamia pätkiä Psalmeista:
On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. Ps. 118:8
Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista. Ps. 116:11
Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. Ps. 18:2
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps. 34:18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti