Vaikeudet ja koettelemukset

Olen pohtinut paljon, mitä tarkoittavat lausahdukset "Vaikeudet kasvattavat" ja "Koettelemukset auttavat kestämään uusia koettelemuksia". Miten vaikeudet kasvattavat? Miten vaikean asian kohtaamisesta on uudenlaisen vaikeuden kohtaamisessa hyötyä? Jos läheiseni kuolee, onko toisen läheisen menettäminen muka helpompaa? Ystäväni haukkui minua enkä kestänyt sitä, mutta seuraavalla kerralla kestän, koska vaikeudet ovat kasvattaneet, niinkö? Tuleeko joskus aika, jolloin minulla ei oikeastaan ole ongelmia, koska olen kasvanut niin paljon, että kaikki asiat ovat minulle helppoja käsitellä?

Uskoontulostani eli noin kuuden vuoden takaisesta ajasta asti olen kuunnellut korvat höröllä lukuisia opetuksia, todistuspuheenvuoroja ja saarnoja siitä, kuinka Jumala on opettanut ihmisiä koettelemusten kautta. Minulla on ollut aina suhteellisen helppo elämä, enkä ole kohdannut suurempia vaikeuksia (mittakaavalla vakavammat sairaudet, läheisen traaginen menettäminen, suuret elämänmuutokset..). Siksi kohtaamani vaikeudet ovat olleet minulle sellaisia möykkyjä menneisyydestä, joiden muisteleminen vie ihon kananlihalle, eikä niinkään mitään yltiömäisen kasvattavia ja koulivia ja upeita kasvamisprosesseja. Usein vieläkin ajattelen omia rankkoja kokemuksiani vain asenteella "No olipas huono juttu. Miksiköhän noinkin kävi?", ja harvoin huomaankaan, kuinka Jumala on toiminut niissä, ja todella kasvattanut minua.

Nykyään olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikeudet kasvattavat. Huomaan sen arjessani joka päivä. Mitä enemmän koen rankkoja ja vaikeita asioita, sitä pelottomammin elän tätä hetkeä ja tunnistan oman rajallisuuteni: kaikki ei sittenkään ole minun käsissäni, vaan Jumala toteuttaa suunnitelmaansa elämässäni. Vaikeat asiat nöyrryttävät mielen Jumalan puoleen ymmärtäen, että minusta ei ollut itseäni auttamaan. Näin vaikeudet kasvattavat, ja nimen omaan kasvattavat Jumalan tuntemisessa ja sitä kautta oppimaan, kuka minä todella olen.

On hieno huomata, kuinka arjessa monet vaikeat asiat ovat saaneet aivan uuden mittakaava. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että olen saanut kohdata vaikeita asioita ja tilanteita. Puolitutun töykeä kommentti tekemisistäni ei todellakaan enää satu, sillä aiemmin kuullut samanlaiset kommentit ovat laittaneet miettimään omaa arvoani ja suhtautumistani toisiin ihmisiin. Huonot arvosanat on helpompi hyväksyä, kun niitä on taustalla muitakin. Hengellinen autiomaa on helpompi kulkea, kun edellisestä oppi, että Jumala seurasi minua siellä, joten miksi ei täälläkin.

Job, joka oli menettänyt kaiken, ymmärsi, että kaikki hänen kokemansa tuli Jumalan kädestä: (Job. 42:1) Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Usko ja luota, että vaikeudet kasvattavat, sillä Jumala tahtoo, että olet hänelle uskollinen päiviesi loppuun asti.

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, 

sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 

kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta

ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Room. 5:3-4